Armas isäni kirjoitti minulle pitkän luettelon kysymyksiä,
joihin ajattelin vastata tätä kautta. Näin ne ehkä saavuttavat muutkin
kiinnostuneet.
Täällä menee hyvin. Viisumit saatiin hillittömän operaation
jälkeen. Kävin kyselemässä niitä taas sovittuna päivänä, viime keskiviikkona
16.7., ministeriöstä Windhoekista. Eipä niitä siellä ollut ja ne luvattiin
valmiiksi seuraavaksi perjantaiksi.
Soitin virkailijan pomolle ja sain saman vastauksen. Sitten soitin
suurlähetystöön Tukholmaan ja lopulta olin tekemisissä itse suurlähettilään
kanssa. Hän sai jotenkin järkättyä ministeriön virkailijan pomon pomon
hoitamaan asiaa ja kas, saisin käydä hakemassa passit klo 16 toimistolta.
Lentoni Ondangwaan tosin lähtisi klo 17. Tässä vaiheessa kehtasin sanoa
suoraan, että ”te saatte (jumalauta) tuoda ne vähintäänkin toimiston ovelle,
niin ehdin vielä koneeseen”. Ja näin tapahtui. Lentokentälle ehdin 16.30
mennessä ja koneeseen klo 17. Tästä meidän lentokone- ja passihärdellistä on
ilmeisesti kehkeytynyt kunnon ministeriötason selkkaus. Viimeisimmän huhun
mukaan Frankfurtin Air Namibian lentokenttävirkailija saanee potkut…
Työasiani odottavat muotoutumistaan, mutta selkeitä
linjojakin jo löytyy. Teen parhaillani markkinaselvitystä A-Insinööreille.
Suomen toimiston perustöille tarkoitettu aika ei ole käytännössä realisoitunut
johtuen ajan puutteesta ja kotitoimiston onnettomasta (ja kalliista)
nettiyhteydestä. Työpaikkani on tällä hetkellä noin kolmena päivänä viikossa
Ondangwan kunnantalo, jossa vakituinen istumapaikka odottaa vielä löytymistään.
Toisena suurena linjana on PLDDSI-hankkeen pohjoisen kuntien alueellisen
jätehuollon selvityksen koordinointi. Kyseisen projektin puitteissa olen
päässyt tapaamaan kuntien jätehuollon virkamiehiä, yksityisiä konsultteja ja
Polytechnic of Namibian edustajia. Elokuussa Ondangwaan tulee kolme opiskelijaa
tekemään kenttätyötä aiheen puitteissa. Kolmas suurempi kokonaisuus tulee
kunnan teknisen johtajan sijaistamisesta ja siihen liittyvistä projekteista.
Näistä merkittävimmät lienevät CAD-tietokannan ja tonttirekisterijärjestelmän
perustaminen. Tämän kaiken lisäksi tietyt tahot, kuten ELCIN (Evangelical
Lutheran Church in Namibia) ja Onanjodkwen sairaalalla olisi haluja saada
konsulttiapua. Talvilomani meni aika
pitkälle töitä tehden.
Aura on tosiaan parhaillaankin sairaalassa. Käväisi tuossa
äsken lounaalla kotona. Itse olen
vahtimassa Eeliä ja lapsenvahtia sekä tekemässä ”etätöitä”. Aura oli kuulemma
päässyt jo ihan tutkimaan potilaita. Kuulemma aika huuhaalääketiedettä, arvalla
mennään toisinaan välineiden puuttuessa. Hän varmaan avaa tätä asiaa lisää
myöhemmin. Tarkoituksena on tosiaan nyt alkuun, että Aura on kaksi päivää
viikossa sairaalassa (8-17) ja minä kolme muuta päivää kunnassa.
Eeli on sopeutunut pohjoiseen aika hyvin. Minusta hänen
käytöksensä on muuttunut kuin yö ja päivä verrattuna Windhoekin suljettuun
elinympäristöön. Windhoekissa asuttiin guest housessa, josta ei oikein päässyt
mihinkään eikä siellä ollut mitään tekemistä. Täällä Oniipassa riittää hienoa
hiekkaa ja lääniä mihin kaivautua. Toki täälläkin on aita ja kaikkia ikäviä
kaktuksia, kakkaa, ötököitä mitä pitäisi varoa, mutta onneksi paikalliset
tietävät vaaran paikat. Käsi alkaa parantua, huomenna pitäisi saada tikit pois.
Eelin hoitaja on ollut aika varautunut ja hänen on ollut mielestäni aika vaikea
saada kontaktia poikaan. Tilanne tosin tuntuu helpottuvan päivä päivältä ja hän
tekee erinomaista kanaruokaa. Toistaiseksi hän on tehnyt noin viiden tunnin
päiviä.
Arkipäivien päätteeksi täällä ei kauheasti jää ns. yhteistä vapaa-aikaa,
kun pimeä laskeutuu kuudelta. Käytännössä ollaan käyty kaupassa tai muuten
oleskeltu pihalla. Viime lauantaina käytiin katsomassa Onyanassa käynnissä ollutta kansantanssikilpailua.
Hillitöntä meininkiä, mitä lihavampi tanssija, sitä suuremmat aploodit.
Hämmentävää, mutta totta, parhaimpien ryhmien tanssijoiden polut (hiekalla)
menivät rytmiin räjähtävän musiikin kanssa. Ei mitään ihan turhia tyyppejä. Sunnuntaina
käytiin kirkossa näyttäytymässä (vain) kaksi tuntia kestäneessä
jumalanpalveluksessa. Vieressäni istui paikallinen YK:n työntekijä, jonka piti
matkustaa Malesiaan HIV/AIDS-konferenssiin. Ukrainan lentoturma koskettaa myös
täälläkin ja näkyy uutisissa. Samana päivänä grillattiin ulkona Oniipan
suomalaisten ja muiden tuttujen kanssa. Saunaa ei olla vieläkään saatu
toimimaan. Siinä on jotain ongelmaa kaasun syötön kanssa, raivostuttavaa. Jouduin
itsekin erään pallopelin jälkeen kotilasareettiin, kun vasemmasta isosta
varpaasta lähti nahka lennossa irti. Hiekka on vaarallista. Vamma muistuttaa
isoa rakkoa, mutta se on hieman syvempi kun vertakin tuli mukavasti.
Josko sitten seuraavassa postauksessa olisi mukana kuvia.
Niitä on sentään huolellisesti (ja pitkään) valmisteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti