9.10.2014 Synnyttäneiden osasto ja muuta mukavaa

Voihan paikalliset. Olemme välillä nukkuneet täällä paremmin, välillä huonommin. Ristolla on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän työkiireitä. Silloin, kun nukumme huonommin ja Risto on kiireisempi, on mukavaa, jos viikonloppuna saa ottaa rennosti ja olla perheen kesken. Tämä lienee outo ajatus paikalisille. Helena on täällä välillä viikonloppuisin melkein koko ajan, tulee ennen lounasta ja lähtee vasta hieman ennen pimeää. Se, että sanomme lähtevämme kauppaan, tarkoittaa hänestä, että hän tietenkin tulee mukaan. Lieneekö kulttuurista vai englannin kielen taidoista, mutta hienovaraiset vihjeet eivät todellakaan mene perille kenellekään paikalliselle, vaan kaikki asiat pitää sanoa suoraan ja kaunistelematta päin naamaa. Se taas on suomalaiselle kylmiltään hieman hankalaa. Ja Helenan kohdalla varsinkin, sillä hän lienee hieman yksinäinen, ja on oikein mukavaa, että hän tulee välillä touhuamaan Eelin kanssa, mutta rajansa kaikella.

Todellista päänvaivaa aiheuttaa nyt kuitenkin lastenhoitajamme. Kuten olen tässä pikku hiljaa alkanut epäilemään, hän varastaa meiltä ruokaa. Pari ponnaria ja muutama Eelin rakennuspalikka on myös hävinnyt, mutta pää asiassa pieniä määriä ruokatavaroita tasaiseen tahtiin. Pidimme kunnon puhuttelun ja uhkailimme poliisilla yms., mutta nyt luulen, että hän varastaa edelleen. Risto sanoi, että tarkastamme hänen laukkunsa kahden viikon ajan, joten tänään hän oli tyhjentänyt ensimmäistä kertaa ikinä roskiksen oma-aloitteisesti. Ja mikä pahinta, se taitaa kuulua työnkuvaan; eräs kollegani sairaalassa kertoi, että heidän kaksi aiempaa kotiapulaistaan molemmat varastivat, ja nyt hän epäilee kolmannenkin tekevän samaa! Täällä työllisyyskin on niin suurta, että luulisi ihmisten arvostavan työpaikkojaan hieman enemmän. Nyt siis jälleen omenoita laskemaan ja mittailemaan riisiä purkissa. Rasittavaa puuhaa ärsyttävästä syystä. Aikaa meillä täällä pohjoisessa on aika vähän jäljellä, niin ettei millään jaksaisi hoitajaa alkaa vaihtamaan.

Viime viikolla vierailin lähimmässä isommassa sairaalassa Oshakatissa. Lastenpuolen ylilääkäri käy siellä aina keskiviikkoisin yhteisillä aamukierroilla muiden lastenlääkäreiden kanssa ihmettelemässä hankalampia tapauksia, joten olin hänen mukanaan. Vähän on erilaiset lastenosastot siellä! Vastasyntyneiden ja synnyttäneiden osastot ovat melko uudet, ja muutoinkin tuli ihan olo, että on oikeasti sairaalassa, oli sisäkäytäviä ja henkilökunnan vessoja ja kaikkea! Toki sieltäkin löytyi huone, jossa oli lähemmäs kymmenen sänkyä, mutta siellä niille kaikille oli sentään tilaa, ja kierrollekin mahtui helposti useita lääkäreitä, opiskelijoita ja sairaanhoitajia, eikä tarvinnut pelätä koko ajan törmäävänsä johon kuhun.

Toista oli maanantaina, kun olin oman sairaalan synnyttäneiden osastolla, jossa kävin neonatologin kanssa ihmettelemässä muutamia vauvoja. Sänkyjä oli ehkä kymmenen per huone, mutta lisäksi joka välissä oli äiti-vauvapari tai kaksi lattialla patjoilla. Ja näitä huoneita taisi olla siellä kahdeksisen. Että siinä suomalaisille, kun valitellaan, että on täyttä. Ei ihme, etteivät täällä pidä sairaalassa kuin vuorokauden synnytyksestä.

Meikäläisen puutarhassa on jo syömiskelpoisen kokoisia papuja, ja salaattia on jo pistelty tovi. Porkkanat kasvavat kovaa vauhtia, ja ensimmäiset on jo maistettu. Tomaatti kukkii, mutta kurkut eivät oikein kasva. Kylvin eilen sinne myös kurpitsan siemeniä, jos sellaisia sieltä vaikka tulisi molempia meme Ainoja ilahduttamaan. Ajattelin muutenkin, että lienee paras istuttaa loputkin muutamat siemenet, mitä vielä on jäljellä, kunhan kasvimaalle tulee hieman lisää tilaa. Ei taida oikein kellään tutulla täällä olla paikkaa, missä mitään kasvattaa (siis minne varkaat tai vuohet eivät pääsisi), joten ajattelin, että parhaiten tulevat käyttöön tuosta minun maastani, jos vaikka täällä henkilökunta sitä innostuisi kastelemaan.