torstai 23. lokakuuta 2014

23.10.2014 Jotain

Henkilökohtainen siviilirunosuoneni ei ole varsinaisesti pulpunnut viime aikoina, vaan käytännössä kuivunut kokonaan. Töissä on ollut jo pitkään käynnissä raportointihelvetti ja sanoja tuntuu syntyvän vain toimistolla. Kuukauden päästä häämöttävä loma ja paluu Suomeen alkaa jo nyt ottamaan veronsa, kun kaikki mahdollinen pitäisi saada päätökseen. Lisäksi pitkät työpäivät vähentävät mahdollisuuksia ja motivaatiota avata tietokonetta enää kotona. Sen sijaan olen saanut luettua jopa kaksi kirjaa ja kolmaskin on luettavana. Naapurin Timo lainasi helppolukuisia dekkareita. Näillä on saanut hyvin ajatukset pois töistä.

Työpäivät kuluvat kirjoittamisen ohella edelleen työmaakäynneistä, tappelemisesta urakoitsijoiden ja insinöörien kanssa, opiskelijoiden ohjaamisesta, IT- ja CAD-hankkeiden vetämisestä, kotitoimiston sekä yleisistä hallinnon töistä. Työmailla laatu ei kohtaa tavoitteita ja paikalliset eivät osaa valaa suoraa betonipilaria saati muurata seinää ilman sitä kuuluisaa nimismiehen kiharaa. Ok, kyllä varmaan joku osaa, mutta ei ainakaan viime aikoina… Täällä olisi tarvetta elementtitehtaalle. Päivät kuluvat nopeasti, ainoastaan lounaalla ehtii syömään ja juomaan jotain. Kotiin tultuani tulee juotua litra tai pari vettä. Jouduin siirtymään vettä halvemmista hapollisista juomista pelkkään veteen, kun on alkanut tuntua kirjaimellisesti jännältä hampaissa.

Täällä on käynyt muutamia vieraita Suomesta, vanhempani Tampereelta ja Hanna ja Jukka Helsingistä. Ruisleipä on tullut tarpeeseen, kiitokset niistä. Jonkinlaista lämpötilan kehittymistä on havaittavissa ja pahimmillaan auton mittarissa on ollut 43-astetta. Asuntomme ilmalämpöpumppu ei ole toiminut koko aikana ja viimeisin korjaajan tuomio oli masentava. Iltaisin on päässyt tottumaan n. 28 asteen nukutuslämpötilaan. Raivostuttavinta lienee sadetta lupaava ilma, mutta sadetta ei kuitenkaan tule. Kunnon sateita on tullut vasta muutamana yönä, mutta lupailua enemmänkin.

Eelin kana, Frieda, joutui verenhimoisen kanan nokkimaksi, joten siitäkään ei saatu täysikasvuista paistia tai munijaa. Eelille vihjailtiin, että kana karkasi. Yksi kolmesta lähipiirin kissastamme toi viimein näytille oman poikasensa, varsin hellyttävä pieni eläin. Heidän pesänsä on läheisen kaktusröykkiön sisällä. Melkoisia sissejä.

Ei kommentteja: