10.9.1014 Risto vanhennettu ja mäkin oon nykyään aikuinen.

Ei mennyt keskiviikkoinen päivänaloitus ihan putkeen: lastenhoitaja oli myöhässä, Eeli huusi kuin syötävä, kun yritin lähteä, pyörä (jolla ensimmäistä kertaa ajoin korjausten jälkeen) eli omaa elämäänsä, raahaamani painavan lukkoketjun lukko ei auennut, jotta olisin saanut sen pirun pyöränrämän lukittua sairaalalla, lääkäri, jolle olin viemässä pikkuleipiä kiitokseksi sen samaisen rämän kuljetusavusta kaupasta kotiin ei ollut töissä. Vein sitten piparit hänen vaimolleen ja pyöräilin takaisin kotiin. Puolimatkassa tajusin, että olisin voinut jättää pyöräni erään suomalaisen optikon autoon päivän ajaksi. Olin kuitenkin jo paremminkin valmis murhaamaan jonkun kuin pelastamaan ja todella reilusti myöhässä, joten tulin kotin. Ja koska olin ilmoittanut tulevani tänään juurikin sille lääkärille, joka olikin koulutuksessa, ei minua varmaan edes sairaalalla odotettu.

Vaan ei hätää, kotona olin kovin tehokas: siivosin roskat pihalta (jostain niitä sinne aina lentää), leikin Eelin kanssa, puuhasin kasvimaalla, tarjosin paikalla olijoille teetä ja Riston eilisten synttärikemujen loput herkut. Testasin myös paikallisen wild berries -puskan lehdet, niistä tulee hyvää teetä. Puska tuoksuu mintulle, mutta on iso ja tekee siis jonkinmoisia syötäviä marjoja. Se versoi juuri uudet lehdet ja kukki, marjat eivät ihan vielä ole kypsät. Siitä ja muista paikallisista herkuista tuloss kuvia, kunhan saan Riston töissä sen tekemään, kotinetillä toivoton yritys.

Eilen siis vietimme Riston synttäreitä kahdeksan vieraan voimin. Irfan osti kakut, minä leivoin pikkuleivät ja kävimme vielä Eelin kanssa ostamassa kirkon take awaysta munkkeja, jotka sokeroimme. Herkkua oli vielä tänäänkin!

Porkkanat siis harvennettu ja aukkokohdat kasvimaalla tilkitty uusilla siemenillä. Aukkokohtia ilmestyi odotettua enemmän, kun joku ötökkä tms. pisteli poskeensa parsakaalin taimet… Kyllä siellä koko ajan jotain tapahtuu, mutta silti vähän jännittää, saammeko muuta kuin salaattia ja pinaattia ennen kuin lähdemme täältä! Ottaen huomioon, että huomasin tänään reiän ympäröivässä aidassamme, kun ajoin sisäpuolelle eksynyttä vuohta pois, on syytä olla tyytyväinen, jos saamme edes niitä.

Risto meni jälleen koittamaan onneaan Windhoekiin, jäämme seuraamaan, mikä tällä kertaa menee pieleen. Irfan siis lähtee takaisin Suomeen, ja näin ollen olemme jopa viikon ainoat aitojen sisäpuoliset suomalaiset. Sitten saamme ensimmäiset vieraamme Suomesta.

Ah, olemme saaneet myös mukavaa postia Suomeen: tutkintotodistukseni saapui ja saamme molemmat veronpalautuksia! Nyt voi sitten toivoa, haluaako joululahjaksi reseptin vai jonkin muun lahjan.