5.11.2014 Loppu häämöttää

Perjantaina kävimme meme Ainan ja Helenan kotona ihastelemassa neliviikkoisia koiranpentuja. Kyllä ne vaan on söpöjä! Neljälle seitsemästä oli jo löytynyt koti naapurustosta, ja kovasti olisivat Eelillekin halunneet yhden pennun antaa. Samalla vierailu oli todella pysäyttävä kokemus, sillä saimme nähdä todella köyhän kodin (joskin tuskin kovin harvinaisen täällä). Kolme naista mahtuvat juuri nukkumaan kodin ainoaan majaan, jossa on seinät, sähköä ei ole ja kaikki vesi täytyy hakea naapurista, joka on reilun sadan metrin päässä. Ovat pikku hiljaa ostaneet tiiliä, jotta saisivat toisen seinällisen majan tehtyä, ja koittavat säästää rahaa omaan vesiliittymään.

Sunnuntaina oli mahtava päivä (mitä nyt sekä sähköt että vesi olivat poikki), sillä koko päivän oli pilvisehköä ja lämpötila KOKO PÄIVÄN alle 30 astetta!!! Saatiin sisälämpötilakin 26 asteeseen, jee! (Ja kaikki sitä viileämpi onkin sitten jo kylmää.) Lauantaina toisin sanoen oli erittäin tuskaista, ja olimme kaikki huonolla tuulella. Illalla alkoi sade ja ukkosmyrsky, ja ensimmäistä kertaa satoi oikein kunnolla, kuuroittain läpi yön. Sairaalalla eräs Hannu-hoitaja kertoi, että marraskuu on kolmanneksi kuumin kuukausi, joulukuu toiseksi ja tammikuu kolmanneksi, kunnes sateet oikein toden teolla alkavat. Meikäläiselle ei kyllä kovasti kuumempi ilmasto sovi, joten palaamme Suomeen kreivin aikaan.

Maanantai-iltana olin muutaman tunnin sairaalan päivystyksessä, jossa tutkimistani potilaista juuri ja juuri kaksi oli erikoissairaanhoidon potilaita. Ei siis juurikaan verta ja suolenpätkiä. Tiistaina taas sairaalalla kävi perinteisesti, ketään ei löytynyt aamun meetingin jälkeen mistään, mutta sainpahan selville, keiden allekirjoitukset tarvin työtodistukseeni. Lopulta löysin sairaalapastorin, joka päästi minut katsomaan kappelia, jossa piti olla Kangasalan Urkutehtaan lahjoittama harmooni. Pastori ei tiennyt siitä mitään, mutta soitti vanhemmalle, ilmeisesti myös pastorille, joka osasi kertoa, että harmooni on rikki ja siirretty varastoon kappelin korjauksen yhteydessä 2011. Kysyi myös, josko isoisäni yritys on vielä pystyssä ja haluaisi lahjoittaa sinne uuden. No, ehkä siellä siis on ainakin välillä ollut joku, joka sitä on osannut soittaa!

Hirmuisesti on kaikenlaista lähtöön liittyvää puuhaa; roskia pitäisi polttaa, etsiä kaikki kirjaston kirjat ja nuotit kasaan ja palauttaa, (löytää ja) käydä läpi omat ja Eelin vaatteet ja muut tavarat, pesettää ne, päättää, mitkä tavarat pääsevät mukaan, ja kenelle tänne jäävät annetaan. Äitiyspakkaukset ovat kesken, viimeinen villasukka on kesken, kaikki lähtöön ja turisteiluun liittyvät listat ovat kesken, joululahjojen hankinta on kesken, joulukortit ja muut joulupuuhat ovat kesken. Ja töistä luopuminen on kesken. Aikaa siis 10 päivää jäljellä (lähtöön Oniipasta turisteilemaan). Sunnuntaina on isänpäivä, viimeiselle täällä olo päivälle saimme kutsun Sylvian konfirmaatioon, joten sinne pitäisi vähintäänkin tehdä kortti. Sitä edelliselle päivälle on myös saunakutsu, joten täytynee pakata ajoissa... Tänään vielä olisi tarkoitus kahvitella pikku-Ainan synttäreitä. (Herkut helpottavat elämää.) Onneksi Saana tulet ja pelastat meidät kaaokselta; ei paineita ja mukavaa lomaa!