22.8.2014 Lämpenee

Ilma alkaa selvästi hieman lämpenemään, aamuisin tarkenee lähteä t-paidalla kävelemään töihin ja iltaisin täytyy pitää ovia ja ikkunoita auki, jotta makkarit saa viilenemään. Esimerkiksi tänään oli tosi lämmin päivä, kahdeksalta aamulla n. 19 astetta, kolmen neljän maissa 34 ja illasta kahdeksalta 21 astetta. Oikeastaan se, kuinka lämmintä aamulla on, ei kerro juurikaan päivän korkeimmasta lämpötilasta, sillä esimerkiksi alkuviikosta, kun oli useampi pilvinen aamu peräkkäin, aamulämmöt olivat 22 asteen pinnassa, mutta päivisin ei silti kohonnut niin korkealle kuin tänään. Pilvisiä aamuja on tosin toistaiseksi ollut neljä, joista kolme peräkkäin tällä viikolla. Välillä onneksi kuitenkin tuuleekin, joten vielä ei ole tappavan kuumaa. Olemme kaikki saaneet hieman väriä pintaan, mutta kokolailla maltillisesti, sillä kuumimmassa porotuksessa ei juuri tule oltua, ja muutoinkin on aina vähintään hattu ja aurinkolasit päässä ja vaatetta päällä. Auringossa makoilu ei ole tullut edes mieleen! Valitettavasti myös hyttysiä on alkanut olla hieman enemmän. Malariahyttysten aika ei ole vielä, mutta ovat nuo muutkin silti ärsyttäviä.

Tänään harrastimme kokoperheen viihdettä, eli leikkasimme Eelin hiukset auringonlaskua seuraten. Yhden tauon taktiikalla etenimme, muutoin meikäläisen leikkuutaktiikassa lienee vielä hiomisen varaa! Hiustenleikkuusta tuli mieleen lapsuus Petäjikössä, kun tätini leikkasi serkkupoikieni hiuksia. Se oli silloin niin jännittävää seurattavaa, kun hiustenleikkuuvuorossa olevan piti niin tarkasti istua paikallaan. Pojat olivat kyllä muutaman vuoden vanhempia kuin Eeli nyt. Ja Eeli ei todellakaan vielä pidä päätään kovin hyvin paikallaan, kun ei oikein osaa saksiakaan pelätä. Siksi Eeli istuikin Riston sylissä, Risto piti häntä paikallaan, ja minä yritin päästä napsimaan suortuvia sieltä täältä. Hiukset kuitenkin lyhenivät, ja toivottavasti myös pään hikoilu päikkäreillä. Päiväuniaikaan alkaa olla niin kuuma, ettei peittoa tarvitsisi, mutta öisin se on kuitenkin vielä hyvä olla. Pitäisikin tonkia, josko jostain löytyisi tähän siirtymäaikaan ylimääräinen lakana päikköripeitteeksi, Eeli kuitenkin tykkää peiton alle aina kaivautua.

Puutarhassani juhlittiin torstaina kaksiviikkoisjuhlaa, joka oli suurimman osan siemenistä viimeisin luvattu itämispäivä. Ilmeisesti vesi ei jakaannu sinne oikein tasaisesti, vaikka kastelun pyrinkin tasapuolisesti kaikkia kasvirivejä kohtaan suorittamaan, sillä kasvimaan reunoilla ja kulmissa versoo selkeästi enemmän taimia kuin keskellä. Mystistä. Avomaankurkut, porkkanat, pavut ja salaatti näyttävät kasvavan innokkaasti, tomaatti, pinaatti ja parsakaali vähemmän innokkaasti. Jäämme odottamaan, koska kaikki on sen verran kasvanut, että uskallan perata todennäköisimmät rikkaruohot pois! Murkkuja kasvimaalla vilisee reilusti, niitä on meidän pihapiirissämme muutoinkin paljon. Ne eivät kuulemma syö siemeniä eivätkä versoja, mutta ei suuresta mullanalaisesta murkkukäytäväverkostosta luulisi varsinaisesti iloakaan kasveille olevan. Ilmeisesti murkutkin kaipaavat vettä ja ovat sen perässä kasvimaalleni muuttaneet… Noh, myrkkyjä en viitsi kasvimaalle lykätä, jatkanen murkkukäytävien tukkimista parhaani mukaan.

Sairaalassa kävi eilen turistiryhmä. Siis ylilääkäri perässään kaksisen kymmentä saksalaista kameroineen ilmestyivät yhtäkkiä lastenosastolle, ja pääsin sitten turistioppaaksi, kun halusivat jakaa lapsille karkkia. Jeps, olivat paikallisen seurakunnan ystäväseurakunnasta Saksasta ja olivat keränneet lahjoitusrahaa sairaalalle, jota nyt kiersivät miettien, mihin tarkoitukseen rahat korvamerkitsisivät. Kaikenlaistahan sinne tarvitsisi, esim. lastenpolilla eräänä päivänä määräsin antibioottia märkivään korvaan, sillä märkää tursusi niin paljon, ettei koko korvakäytävään edes näkynyt. Yritin tuloksetta putsata korvaa pumpulilla ja liian isoilla pinseteillä, jotka hoitaja kävi lainaamassa ensiavusta, sillä pumpulipuikkoja saati imua ei ollut. Tänä aamuna lastenpuolen ja synnärin aamumeetingissä keskusteltiin siitä, montako viime kuun kuolleina syntyneistä ja pian synnytyksen jälkeen kuolleista vauvoista olisi voitu pelastaa, jos sikiön sykkeen mittaavia laitteita olisi enemmän, kaikilla kätilöillä taito tulkita k.o. käyriä ja lääkäreitä sen verran, että ehtisi tutkia kunnolla joka potilaan. Sairaalassa on yksi maan alhaisimmista vastasyntyneiden kuolleisuuksista luvulla 8/1000 verraten keskivertoon n. 24/1000, mutta kuolleena syntyneiden osuuksista en tiedä mitään.