9.10.2010 Dear Kosovo

Luvassa on katsaus Kosovon olosuhteisiin kuvien ja tekstiaineiston pohjalta. Kosovo on siis kiistanalainen alue Balkanilla. Se julistautui itsenäiseksi 17.2.2008, mutta tähän päivään mennessä sen on tunnustanut vain 68 valtiota. Serbia on ilmoittanut, että ei tule koskaan tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä ja pitää sitä edelleen autonomisena maakuntanaan. Vastaavasti Venäjä, muiden samanmielisten valtioiden etunenässä, ei tule tunnustamaan sitä ennen Serbiaa.

Kosovon väkiluku on arvioitu olevan 1,9-2,4 miljoonan välillä. Väestötiheys on suuri, koska Kosovon alue on karkeasti ottaen vain 100km*100km. Maan pääkaupunki on Pristina, jossa asuu noin 500 000 asukasta. Suurimmat etniset ryhmät ovat albaanit (88%) ja serbit (7%). Lisäksi maassa asuu pienempi määrää turkkilaisia, bosniakkeja ja romaneja.  Kosovon sodan jälkeen serbien määrä on vähentynyt asteittain (n. 280 000 on jättänyt Kosovon). Tällä hetkellä suurin serbikeskittymä on Mitrovicassa (kahtiajaettu kaupunki), jossa on vieläkin levottomuuksia silloin tällöin. Viimeksi vuoden 2004 Prizrenin mellakoissa ajettiin tuhansia serbejä ulos maasta. Albaanit ovat yleisesti ottaen muslimeja ja serbit ortodokseja. Tällä hetkellä katolilaisuus on kuitenkin lisääntymässä.

Jugoslavian aikaa albaanien tilanne oli hyvä, vaikka maa oli Jugoslavia köyhintä aluetta. Tito suosi heitä ja kannusti ihmisiä muuttamaan Albaniasta Kosovoon.1980-luvulla albaaniopiskelijat alkoivat vaatia alueelle itsenäisempää asemaa. Marraskuussa 1988 albaanit aloittivat uudet levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen. Albaanien tilanne huonontui merkittävästi: he jäivät ilman työtä, koulutusta ja julkisia palveluja. Ylin valta annettiin serbeille. Satoja tuhansia albaaneja pakeni ulkomaille, muun muassa Suomeen, Saksaan, Sveitsiin jne. Syntyi vastarintaliike, johon kuului julistautuminen itsenäiseksi vuonna 1991. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu kansainvälisesti. Albaanit tekivät aluksi rauhallista vastarintaa, kunnes vuonna 1996 Kosovon vapautusarmeija UCK aloitti sissisodan, joka laajeni Kosovon sodaksi.

  

Kosovon sodan muisto

Albanian valtion osittain tukema UCK:n aseellinen kapina oli laajimmillaan vuonna 1998. Länsimaat paheksuivat serbien kapinan kukistamisessa käyttämiä sotilaallisia otteita. Maaliskuussa 1999 Nato alkoi pommittaa Serbiaa. Kymmenen viikon pommituskampanjan johdosta Serbia joutui vetämään armeijansa pois Kosovon alueelta. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa päätettiin, että Kosovo kuuluu Serbiaan ja Kosovon tulevaksi asemaksi tulee laaja autonomia. Tästä lähin Kosovoa hallitsi YK UNMIK-operaationsa kautta (myöhemmin EULEX). Rauhanturvaajien jälkeen albaanit aloittivat kostotoimet, jonka seurauksena mm. yli sata kirkkoa ja luostaria tuhottiin.


Vuonna 2006 aloitettiin neuvottelut Kosovon lopullisesta asemasta. Huhtikuussa 2007 YK:n pääneuvottelija Martti Ahtisaari esitteli suunnitelmansa, joka toteutettaisiin kansainvälisessä valvonnassa. Suunnitelmaan kuului valvotun itsenäisyyden saaminen. Serbiosapuoli torjui suunnitelman. (Lähde: Wikipedia soveltaen)

 

Matkalla Kosovo-Makedonia-rajalle

EU rahoittaa lukuisia Kosovon infrahankkeita, joista ovat tulleet tutuiksi erityisesti vuoristosillat.

 

Sadonkorjuuaika maissipelloilla, lokakuu 2010

 

 Mitrovican kuuluisa silta, joka erottaa albaani- ja serbipuoliskot toisistaan. Sillalla on vieläkin jatkuva vartiointi.

 Surullisen kuuluisa Obilicin ruskohiilivoimala, saastetta koko kansalle.

 Perus vuoristotie Prizrenin lähettyvillä

Itselläni alkaa missio lähestyä loppuaan. Olen nyt toiseksi viimeistä kertaa Kreikassa ja käväisen vielä Suomessa palvelusvapaalla lokakuun puolivälissä. 8. marraskuuta alkaa kotimatka.