24.8.2010 Elämyksiä

Palaan ajassa noin kuukauden taaksepäin ja totean, että vietin heinä-elokuun vaihteessa kahden viikon palvelusvapaan. Loman ensimmäiset päivät vietin Suomessa ja sen jälkeen lähdimme Auran kanssa puolentoista viikon lomalle Kreikkaan ja Makedoniaan. "Ulkomaan matkan" aikana tutustuimme pääasiassa Santorinin kivikasoihin, mutta välillisesti myös Ateenan kivikasoihin. Matkan loppupuolella Auran isä Torsti saapui seuraksemme Makedoniaan, jossa vietimme muutaman päivän Ohrid-järven rannalla ja Skopjessa. Matka oli virkistävä, mutta ei tuonut juuri vaihtelua maantieteelliseen ja kulttuurilliseen arkeen. Santorini oli upea mutta kallis paikka. Makedonia, joka on muuten virallisesti "Land of Lakes" (maassa on ehkä kymmenkunta järveä), oli samanlainen kuin aina ennenkin. Mavrovo-järven alue ja kansallispuisto olivat huikaisevia.

Välittömästi matkan jälkeen palasin takaisin Kosovoon/Kreikkaan töiden pariin. 14.8. osallistuin suomalaisen kontingentin järjestämään perinteiseen Hot Day Marchiin, johon saapui osallistujia Suomen lisäksi muun muassa Ruotsilta ja Tsekeiltä. Marssin idea on luoda joukkuehenkeä ja osoittaa KFOR-sotilaiden olevan läsnä alueella. Konkareiden sanonta "marssi alkaa vasta 25 kilometrin jälkeen" pitää hyvin paikkansa. Henkilökohtaisesti rutistus oli elämäni rankimpia, matkaa oli 35 km asfalttitiellä ja lämpötila liikkui koko ajan 38-42 asteen välillä. Repussa oli painoa 10 kg. Aikaa kului 6.40 ja olimme ensimmäinen kokonainen ryhmä maalissa. Joukkuetoverin sykemittari kertoi hänen kuluttaneen hieman yli 4000 kcal. Vastaavasti kuuman päivän marssin sisarmarssissa Cold Day Marchissa, joukkuetoveri kertoi kuluttaneensa "vain" 2000 kcal ja aikaa meni 50 min vähemmän. Marssin jälkeen huomasin, että suolaa oli haihtunut kehosta aika paljon, paita oli valkoisia raitoja täynnä. Samoin jalkapohjissa oli elämykselliset rakot. Joka tapauksessa matka oli hieno kokemus sinänsä ja miellyttävää oli kokea, kuinka paikalliset ihmiset kannustivat vieressä. Lapset vilkuttivat teiden varsilla ja autot tööttäilivät.

Palautuminen marssista kesti tiistaihin, jolloin saattoi todeta, että enää ei satu mihinkään. Keskiviikkona rakkojaloilla saattoi jo kävellä kohtalaisen normaalisti. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi päätin lähteä seuraavana sunnuntaina 22.8. Ljuboten nimiselle vuorelle vaeltamaan. Kyseinen vuori on noin 2500 metriä korkea ja se on Kosovon toiseksi korkein vuori. Alkumatka taittui 4x4 autolla, mutta viimeinen 1-1,5 km nousu tehtiin jalan. Taas nähtiin huisia maisemia ja kohotettiin kuntoa. Tällä kertaa rakkoja ei tullut, kiitos onnistuneen teippauksen.

Nyt olen taas Kreikassa ja täällä viihdytään 29.8. saakka. Sen jälkeen viikon pysähdys Kosovossa ja tällä tietoa 5.9. takaisin Kreikkaan. Sen jälkeen alkaakin mielenkiintoiset ajat, kun vuotuinen Trade Fair -tapahtuma alkaa 7.9., lomat ovat loppuneet ja maan silmäätekevät tulevat Thessalonikiin. Mellakoita, lakkoja ym. kaikkea kivaa luvassa.