Skorpioni ja Fish River Canyon la 23.8.2008

Torsti: Heh, ja kuitenkin kyseisiä elukoita on aina riesaksi asti, tänäänkin herra strutsi meinasi jäädä auton alle. Ilmeisesti kaupungin "pikatyö" ei vielä tullut tehdyksi. Hommat täällä taitaa tulla tehdyksi, mutta jonkin verran täytyy olla vielä etäyhteydessä Suomesta käsin. Mahdollisesti lyhyt matka saattaa olla vielä tiedossa, kun dippatyötä esitellään. Namibian olympiainnostus tuntuu keskittyvän pelkästään afrikkalaisten urheilijoiden otteisiin, nyrkkeilyyn ja juoksemiseen. Lyhyiden matkojen juoksut näytettiin, karsintoja myöten, kokonaan, kun taas esimerkiksi keihäänheitto ja ammunnat eivät mielestäni saaneet mitään huomiota. Ymmärtäähän sen tietysti, täällä kiinostavat eri asiat kuin Suomessa.

Noniin, tulihan sitä nähtyä kaksi paikallista nähtävyyttä, skorpioni ja pirun iso kanjoni. Skorpioni oli ruskea ja surkean pieni, noin pottuvarpaan kokoinen, mutta ilmeisesti sitäkin ikävämpi. Rehellisesti sanottuna sain elämäni sätkyn, kun olimme tekemässä testejä vesimittareille illan pimetessä. Kummarruin otsalampun (Torsti: Hyödyllinen on!) kanssa mittarin eteen ja yhtäkkiä siinä parin kymmenen sentin päässä mönki kyseinen olio. Täytyy kyllä myöntää, että terve pelko kaikkea pientä ja liikkuvaa kohti palasi äkäseen. Onneksi field work taitaa olla ohi, joten joudun tyytymään enään vain pieniin torakoihin ja koppakuoriaisiin. Paikalliset kuitenkin sanovat, että skorpioni ja käärme -aika on juuri alkamassa, kun lämpötila nousee. Kuulemma, kun tuulee ja on lämmin, ko. elikot tykkäävät tulla taloihin sisälle, siksi yleisesti pidetään riepuja ovien alareunojen aukkojen tukkeena.

Kanjoni oli melkoisen komia, syvä ja iso. Matka viivästyi edellisestä viikonlopusta, koska kulkuneuvo ei järjestynytkään toivotulla tavalla. Tänään käytiin sitten lyhyt reissu, kun saatiin työkaverin kaverin auto lainaan. Matka oli pölyinen, koska auton ajajan puoleinen ikkuna oli rikottu vähän aikaa sitten. Kuskimme olikin kohtalaisen keltainen matkan jälkeen. Itse kanjoni oli melkoinen näky, pitäisi ehdottomasti päästä vaeltamaan rotkoon, mutta aika ei taida riittää.

Ensi viikolla työt jatkuvat, mutta tiistaina vietetään kansallista vapaapäivää "Heroes Day":tä, jolloin ei pitäisi tehdä mitään. Toivottavasti ei tarvitsekaan. Torstai-iltana lähdemme junalla kohti Windhoekia ja siellä sitten pyöritään viikonloppu. Maanantaina iltalento Frankfurtiin ja tiistaina-aamuna Suomeen.

Pitäisi mennä ensi viikolla parturiin, saa nähdä miten käy.