Etoshan reissu alkoi mukavasti keskiviikkona 30.7., sillä pääsimme heti kättelyssä näkemään norsun pesulla ja muutaman muun elukan samaisella tontilla. "Eihän tähän eres mahru!" tuntui olevan norsun päällimmäinen ajatus, kun pelkällä kärsän heilautuksella muut elukat hyppäsivät kunnioittavasti pois alta (myös norsun ego on iso), mutta muuten oli kyllä rauhallinen kaveri. Tämä siis tapahtui Okaukujeon waterholella, joka on siis ensimmäinen tukikohta etelästä tultaessa kansallispuistoon. Puistossa liikkuminen on kiellettyä hämärän laskeutuessa, joten ennen sitä on syytä olla jossakin kolmesta tukikohdasta (Okaukujeo, Halali ja Namutoni). Sieltä matka jatkui kohti itää ja Halalia, jossa yöpymispaikkamme sijaitsi. Matkan aikana tapasimme monta eri näköistä antilooppia, seepraa ja norsua, mutta kirahvista nähtiin valitettavasti vain vilaus. Jonkinlaista kunnioitusta herätti, kun elefantit päättivät rynnistää tien yli ollessamme niistä vain muutamien kymmenien metrien päässä. Tuli kyllä peruutusreitit tarkastettua ja vaihde oli koko ajan silmässä. Halalissa istuimme illalla odottamassa leijonaa, mutta koko tunnin ajan odottamisen aikana lätäköllä kävi vain yksi säälittävä hyeena.
Seuraavana päivänä kahdella vesilätäköllä oli tungosta, oikea eläinten pool party featuring antilopes and zebras. Oli niin kova tungos, että sekaan ei meinannut mahtua, sillä seeprat nököttivät itsepäisesti tiellä. Toisella lätäköllä oli erikoisemmat osannottajat, sillä paikalla oli myös villisikoja ja kirahveja. Siolla oli hurja juoksukilpailu ja kirahvit heiluivat tuulessa. Myös tiellä oli tungosta, noin 30 päinen norsulauma päätti ylittää tien, omaan verkkaiseen tahtiinsa, jolloin väliin ei ollut juuri turisteilla asiaa. Pitkähköt (noin viisi autoa) autojonot syntyivätkin molemmin puolin ylityspaikkaa. Namutonissa kävimme pikaisella picnicillä ja sieltä jatkoimme kohti pohjoista ja King Nehalen porttia. Matkalla näkyi eksoottisia tipuja ja loppusuoralla oli silmänkantamattomiin seeproja, joiden välistä puikkelehdimme kuvaten joka toisen seepran ja jokaisen varsan ainakin kerran. Söpöjä olivat ja Aura ei meinnut suostua ajamaan portista ulos.
Ajoimme Ondangwaan ja nyt täällä alkaa kolmas yö lähestyä. Olemme ottaneet hieman rennommin, saunoneet kaasusaunassa, tutustuneet Nakambale museoon ja käyneet töllistelemässä kaikki vanhat tulvapaikat sekä syöneet paikan sivistyneimmässä ravintolassa eli McDonald'sia vastaavassa KFC:ssä (mikä ón minun mielestäni aivan totta). Tänään maistoimme myös erään kaktuksen hedelmää/marjaa, jota Neea (suomalaisen sairaanhoitajavaihto-opiskelijan tytär) meille suositteli. Se maistui kirsikkaisen karviaiselle ja tahrasi kädet punaiseksi, mutta siitä saisi varmaan hyvää hilloa. Huomenna suuntaamme jumalanpalvelukseen, joka ei toivottavasti kestä kamalasti kahta tuntia pidempään, sillä meillä on vielä pitkähkö ajomatka Tsumebiin edessä.
Seuraavana päivänä kahdella vesilätäköllä oli tungosta, oikea eläinten pool party featuring antilopes and zebras. Oli niin kova tungos, että sekaan ei meinannut mahtua, sillä seeprat nököttivät itsepäisesti tiellä. Toisella lätäköllä oli erikoisemmat osannottajat, sillä paikalla oli myös villisikoja ja kirahveja. Siolla oli hurja juoksukilpailu ja kirahvit heiluivat tuulessa. Myös tiellä oli tungosta, noin 30 päinen norsulauma päätti ylittää tien, omaan verkkaiseen tahtiinsa, jolloin väliin ei ollut juuri turisteilla asiaa. Pitkähköt (noin viisi autoa) autojonot syntyivätkin molemmin puolin ylityspaikkaa. Namutonissa kävimme pikaisella picnicillä ja sieltä jatkoimme kohti pohjoista ja King Nehalen porttia. Matkalla näkyi eksoottisia tipuja ja loppusuoralla oli silmänkantamattomiin seeproja, joiden välistä puikkelehdimme kuvaten joka toisen seepran ja jokaisen varsan ainakin kerran. Söpöjä olivat ja Aura ei meinnut suostua ajamaan portista ulos.
Ajoimme Ondangwaan ja nyt täällä alkaa kolmas yö lähestyä. Olemme ottaneet hieman rennommin, saunoneet kaasusaunassa, tutustuneet Nakambale museoon ja käyneet töllistelemässä kaikki vanhat tulvapaikat sekä syöneet paikan sivistyneimmässä ravintolassa eli McDonald'sia vastaavassa KFC:ssä (mikä ón minun mielestäni aivan totta). Tänään maistoimme myös erään kaktuksen hedelmää/marjaa, jota Neea (suomalaisen sairaanhoitajavaihto-opiskelijan tytär) meille suositteli. Se maistui kirsikkaisen karviaiselle ja tahrasi kädet punaiseksi, mutta siitä saisi varmaan hyvää hilloa. Huomenna suuntaamme jumalanpalvelukseen, joka ei toivottavasti kestä kamalasti kahta tuntia pidempään, sillä meillä on vielä pitkähkö ajomatka Tsumebiin edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti