Suomi on vihreä maa ja ilmankosteus on suuri, aivan kuin sademetsään olisi tullut. Nyt viikko takana soomeilua ja jauhelihakeittoa ja ruisleipää syöty. Aika nopeasti on palattu perusrutiineihin ja sopeutuminen on ollut helppoa. Vielä ei tunnu minkäänlaista kaipuuta eikä vieroitusoireita Namibiaa kohtaan, ehkäpä joskus, kun luen tämän blogin itse. Unohtumattomia elämyksiä ja tovereita siunaantui kuitenkin matkan aikana, joten voisi sanoa, että maa on varsin asuttava paikka. Näiden kolmen kuukauden perusteella vaikutelmaksi jäi kuva suhteellisen kehittyneestä, lempeästä ja ystävällisestä kansakunnasta, jonka kanssa voisi viettää pidemmänkin ajan.
Riemastuttava arki, fysiikan töiden, parin muun kurssin ja dippatyön kanssa, alkoi tänään maanantaina. Tämän syksyn tavoitteena on saada kaikki edellä mainitut tehtävät suoritettua ja valmistua seitsemäntoista ja puolen vuoden jälkeen jonkinlaiseen ammattiin. Toivon mukaan ammattitaidon kartuttaminen alkaa heti valmistumisen jälkeen ja edellinen ulkomaankomennus ei jää viimeiseksi.
Tässä tämä nyt taitaa olla. Jos syntyy tahtotiloja nähdä enemmänkin kuvatuksia eteläisestä Afrikan valtiosta, niin ota yhteyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti