20.5.2010 Ensimmäinen viikko

Puolitoista viikkoa on vierähtänyt varsin napakkaan tahtiin työtehtäviä opetellessa ja siihen liittyvien tukitoimintojen sisäistämisessä. Merkittävimmät tukitoimintoja lienevät olleet pv:n ajoneuvokalustoon tutustuminen (n. 2000 km) paikallisliikenteessä, kreikkalaisen feta-oliivi-kulttuurin pakkosisäistäminen, ylenpalttinen syöminen ja byrokratia. Tulen viettämään näillä näkymin työn puitteissa noin 80% ajasta Thessalonikissa ja vaihtelevasti rullailen Skopjen ja Libljanin välillä. Vuoristotiet tulevat tutuiksi.

Kosovolle on tunnusomaista se, että kaatopaikka sijaitsee aina molemmin puolin tietä. Pääväylä etelästä pohjoiseen on kuppainen n. kuusi metriä leveä asfaltinomainen tie. Rekkoja väistellään välillä pientareen kautta. Matkaa Pristinasta Makedonian rajalle on ehkä 50 km ja siihen kuluu liikenteestä riippuen noin 45 min.

Makedoniassa tiet ovat varsin hyviä. Osittain ulkopuolisella tuella maksettu moottoritie Skopjesta etelään on mainio (paluusuunta on kamala) ja liikennettä ei ole juuri laisinkaan. Skopje oli ensinäkemältä oikein siisti kaupunki ja ihmiset yställisiä. Ohrid-järvi on myös turistien erittäin suosima loma-alue.

Kreikan tiestö rajalta Thessaan on kaahaajan paratiisi. Leveät, parhaimmillaan kuusikaistaiset moottoritiet vetävät erinomaisesti, valitettavasti myös onnettomia tunareita. Ensimaistiaisen perusteella kaupunki on turvallisen ja siistin oloinen paikka eivätkä Ateenan mellakat ole ehtineet paikkakunnalle. Päivisin on lämpöä riittänyt viime viikon loppuun asti noin 30 astetta joka päivä. Asumme hankkijakollegani kanssa eräässä vuokraomakotitalossa Kreikan komennustemme ajan ja syömme sopimusravintolassa tarpeen mukaan. Jääkiekon MM-kisat näkyvät televisiosta ja kävimme katsomassa paikallista jalkapallo-ottelua. Saimme maistaa suuren maailman tuntua, kun soihdut ja räjähteet lentelivät ja mellakkapoliisi oli tanassa.

Makedonian vuoristoa

Tietulli

Thessaloniki, taustalla näkyisi ilman pilviä myös Olympus-vuori