Oniipa ja Ondangwa

Lento Frankfurtista Windhoekiin oli nohevasti 25 tuntia myöhässä. Asiasta ei tosin muuta harmia ollut kuin se, että automatka pohjoiseen alkoi välittömästi laskeutumisen jälkeen. Alunperin oli nimittäin tarkoitus, että viettäisin päivän Pekan (ohjaaja) kanssa pääkaupungissa. Lentokentältä suuntasimme Pekan majapaikkaan The Guest Houseen, mistä noukimme paikallisen opiskelikolleega Veikon (suomalaiset nimet ovat varsin normaali asia Namibiassa) matkaamme.

680 kilometrin aikana näin niinkin ihmeellisiä ilmestyksiä kuin lehmiä ja vuohia. Maisemat olivat karuja ja matalia vuoria oli siellä täällä. Tiet olivat hyvässä kunnossa, mutta ne olivat varsin kapeita. Maassa suositetaan suoria teitä, esimerkiksi eräs pätkä oli 70 km. Yleinen nopeusrajoitus on 120 km/h, mutta kovinkaan kummallista ei ollut, että ajettiin jopa 160 km/h. Yleisin autotyyppi on nelivetomaasturi, joita on kaikilla, niin mustilla kuin valkoisilla. Nopeuksia yritettiin matkan aikana hillitä ainakin puolella kymmenellä poliisin tutkapisteellä ja check-pointeilla, joissa tarkistettiin lähinnä ajokortteja ja juteltiin niitä näitä.

Oniipan saavuttiin maanantai-iltana iltahämärän laskeutuessa. Tässä vaiheessa alkoi ahistamaan ja olo oli aika aneeminen. Tuttu ja turvallinen urbaani elinympäristö oli jäänyt taakse ja saavuimme ns. todelliseen Afrikkaan, jossa peltimaja tai -hökkelö on varsin normaali paikka asua. Kaiken lisäksi tiedossa oli, että Pekka palaisi tiistaina takaisin Windhoekiin, joten jäisimme omillemme kolmeksi viikoksi. Ilta meni alakuloillessa, vaikka saunassakin pääsi käymään.
Oniipan seudulta on aikoinaan alkanut suomalainen lähetystoiminta ja asuinpaikkamme on suomalaisten rakentama asuntolakompleksi, jossa on useita rakennuksia ja vuodepaikkoja vieraille. Paikassa toimii tällä hetkellä Hankelan pariskunta Juho poikansa kanssa kirkon perhetyössä. Nyt he ovat tosin matkalla Angolan rajalla, joten en ole heitä vielä tavannut. Lisäksi mukavaksi yllätykseksi paikalla oli kaksi muutakin suomalaista, Kristian ja Eerika. Kristian on kirkon lähetystyössä harjoittelijana ja Eerika vaihtooppilaana Windhoekissa, mutta vietti lomaansa Oniipassa.

Tänään 25.3. kävimme tutustumassa Ondangwan Town Counciliin ja sen jäseniin. Tapaaminen kaupungin CEO:n kanssakin oli lähinnä muodollinen ja kehuimme kilpaa toisiamme. Herrat vaikuttivat kaikin puolin mukavilta ja lupasivat tukensa hankkeelle. Saamme auton käyttöömme ilmeisesti huomenna ja avaimet Town Counciliin. Toivottavasti saamme sitä kautta netin toimimaan, vaikka se ei vielä tänään toiminut. Suuri urakka näyttäisi olevan edessä ja meiltä odotetaan paljon.

Olo on jo hieman helpottanut, ilmeisesti väsymys, nestehukka, ikävä yms. vaikuttivat asiaan. Ollaan tänään tutustuttu Veikon ja kristianin kanssa paremmin ja ehdittiin suunnitella jo vapaiden viikonloppujenkin ohjelmaa. Pitäisi käydä ainakin pikavisiiteillä Etoshan luonnonpuistossa ja Martti Rautasen museossa. Kyllä tämä tästä lähtee.